Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

syytös (39)[1]

  1. lausuma, joka sisältää väitteen, että joku on syypää jhk rikolliseen lain vastaiseen, luvattomaan, vahingolliseen, väärään, sopimattomaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsyːt̪øs/
  • tavutus: syy‧tös

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syytös syytökset
genetiivi syytöksen syytösten
syytöksien
partitiivi syytöstä syytöksiä
akkusatiivi syytös;
syytöksen
syytökset
sisäpaikallissijat
inessiivi syytöksessä syytöksissä
elatiivi syytöksestä syytöksistä
illatiivi syytökseen syytöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syytöksellä syytöksillä
ablatiivi syytökseltä syytöksiltä
allatiivi syytökselle syytöksille
muut sijamuodot
essiivi syytöksenä syytöksinä
translatiivi syytökseksi syytöksiksi
abessiivi syytöksettä syytöksittä
instruktiivi syytöksin
komitatiivi syytöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syytökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syytös-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

itsesyytös, syytöstulva, vastasyytös

Aiheesta muualla muokkaa

  • syytös Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39