syyte
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasyyte (48)
- tuomioistuimessa tai muun vastaavan viranomaisen luona tehty vaatimus tietyn henkilön tuomitsemisesta tietystä teosta (rikoksesta) laissa säädettyyn rangaistukseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyːt̪eˣ/
- tavutus: syy‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syyte | syytteet |
| genetiivi | syytteen | syytteiden syytteitten |
| partitiivi | syytettä | syytteitä |
| akkusatiivi | syyte; syytteen |
syytteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syytteessä | syytteissä |
| elatiivi | syytteestä | syytteistä |
| illatiivi | syytteeseen | syytteisiin syytteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syytteellä | syytteillä |
| ablatiivi | syytteeltä | syytteiltä |
| allatiivi | syytteelle | syytteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syytteenä | syytteinä |
| translatiivi | syytteeksi | syytteiksi |
| abessiivi | syytteettä | syytteittä |
| instruktiivi | – | syyttein |
| komitatiivi | – | syytteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyttee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syytet- | |