SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vaatimus (39)[1]

  1. vaade, tiukka ja ehdoton ilmaus siitä, kuinka on toimittava tai meneteltävä ja mitä ehtoja tai rajauksia on täytettävä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑːt̪imus/
  • tavutus: vaa‧ti‧mus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaatimus vaatimukset
genetiivi vaatimuksen vaatimusten
vaatimuksien
partitiivi vaatimusta vaatimuksia
akkusatiivi vaatimus;
vaatimuksen
vaatimukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vaatimuksessa vaatimuksissa
elatiivi vaatimuksesta vaatimuksista
illatiivi vaatimukseen vaatimuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaatimuksella vaatimuksilla
ablatiivi vaatimukselta vaatimuksilta
allatiivi vaatimukselle vaatimuksille
muut sijamuodot
essiivi vaatimuksena vaatimuksina
translatiivi vaatimukseksi vaatimuksiksi
abessiivi vaatimuksetta vaatimuksitta
instruktiivi vaatimuksin
komitatiivi vaatimuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaatimukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaatimus-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aluevaatimus, erikoisvaatimus, jälkivaatimus, kelpoisuusvaatimus, korvausvaatimus, kurssivaatimus, laatuvaatimus, lunnasvaatimus, minimivaatimus, muutosvaatimus, palkankorotusvaatimus, palkkavaatimus, pätevyysvaatimus, pääsyvaatimus, rangaistusvaatimus, roolivaatimus, syytevaatimus, totuusvaatimus, tutkintovaatimus, uhkavaatimus, vaatimustaso, vahingonkorvausvaatimus, vähimmäisvaatimus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39