taituruus

Suomi

taituruus (40)

jonkin fysiologisen tai teknisen kyvyn erinomainen hallinta tai taito, taiturina oleminen
Illan solistin instrumentin käsittelyssä vallitsee taituruus, joka takaa kauniin ja puhtaan soinnin vaikeimmissakin sävelkuvioissa.

Naisvoimistelijoidemme esitys oli taituruudessaan kansainvälistä tasoa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taituruus	taituruudet
genetiivi	taituruuden	taituruuksien
partitiivi	taituruutta	taituruuksia
akkusatiivi	taituruus; taituruuden	taituruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	taituruudessa	taituruuksissa
elatiivi	taituruudesta	taituruuksista
illatiivi	taituruuteen	taituruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taituruudella	taituruuksilla
ablatiivi	taituruudelta	taituruuksilta
allatiivi	taituruudelle	taituruuksille
muut sijamuodot
essiivi	taituruutena	taituruuksina
translatiivi	taituruudeksi	taituruuksiksi
abessiivi	taituruudetta	taituruuksitta
instruktiivi	–	taituruuksin
komitatiivi	–	taituruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	taituruude-
vahva vartalo	taituruute-
konsonantti- vartalo	taituruut-

sanan taituri vartalosta taitur- ja suffiksista -uus

1. taituruus