taive
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se kohta, josta jokin taipuu tai joka on taivuksissa; taite, polveke
- ihmisen tai eläimen nivelen kohdalla oleva pinta, joka on niveltä koukistaessa koukistussuunnan sisäpuolella muodostaen koveran kulman
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑi̯ʋeˣ/
- tavutus: tai‧ve
Etymologia muokkaa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taive | taipeet |
| genetiivi | taipeen | taipeiden taipeitten |
| partitiivi | taivetta | taipeita |
| akkusatiivi | taive; taipeen |
taipeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taipeessa | taipeissa |
| elatiivi | taipeesta | taipeista |
| illatiivi | taipeeseen | taipeisiin taipeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taipeella | taipeilla |
| ablatiivi | taipeelta | taipeilta |
| allatiivi | taipeelle | taipeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taipeena | taipeina |
| translatiivi | taipeeksi | taipeiksi |
| abessiivi | taipeetta | taipeitta |
| instruktiivi | – | taipein |
| komitatiivi | – | taipeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taipee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taivet- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- taive Kielitoimiston sanakirjassa