taite
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- taitettaessa syntynyt levymäisen esineen viivamainen taittuman kohta
- (musiikki) sikermän perusosa
- Taitteeseen sisältyy tavallisesti yksi lauseke mahdollisine kertauksineen ja muunteluineen.
- (ajasta) kahden eri ajanjakson siirtymävaihe
- Realismi hivuttautui Suomeen vasta norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmien kautta 1880-luvun taitteessa.
- Teollisuudeksi laskettavaa toimintaa ei 1800-ja 1900-luvun taitteessa Kannaksella ollut kovin paljon.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑi̯t̪eˣ/
- tavutus: tai‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taite | taitteet |
| genetiivi | taitteen | taitteiden taitteitten |
| partitiivi | taitetta | taitteita |
| akkusatiivi | taite; taitteen |
taitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taitteessa | taitteissa |
| elatiivi | taitteesta | taitteista |
| illatiivi | taitteeseen | taitteisiin taitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taitteella | taitteilla |
| ablatiivi | taitteelta | taitteilta |
| allatiivi | taitteelle | taitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taitteena | taitteina |
| translatiivi | taitteeksi | taitteiksi |
| abessiivi | taitteetta | taitteitta |
| instruktiivi | – | taittein |
| komitatiivi | – | taitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
taitet- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: taitteinen
Yhdyssanat
muokkaakuvetaite, selkätaite, sisätaite, taiteaika, taitekatto, taitekerroin, taitekohta, taitekulma, taiteovi, taitepapu, taitesuhde, ulkotaite
Aiheesta muualla
muokkaa- taite Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C