takiloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatakiloiminen (38)
- (merenkulku) takilalla varustaminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | takiloiminen | takiloimiset |
genetiivi | takiloimisen | takiloimisten takiloimisien |
partitiivi | takiloimista | takiloimisia |
akkusatiivi | takiloiminen; takiloimisen |
takiloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | takiloimisessa | takiloimisissa |
elatiivi | takiloimisesta | takiloimisista |
illatiivi | takiloimiseen | takiloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | takiloimisella | takiloimisilla |
ablatiivi | takiloimiselta | takiloimisilta |
allatiivi | takiloimiselle | takiloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | takiloimisena (takiloimisna) |
takiloimisina |
translatiivi | takiloimiseksi | takiloimisiksi |
abessiivi | takiloimisetta | takiloimisitta |
instruktiivi | – | takiloimisin |
komitatiivi | – | takiloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | takiloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
takiloimis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä takiloida