tarha
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
tarha (9)
- tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
- viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
- lastentarha, päiväkoti
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrhɑ/
- tavutus: tar‧ha
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarha | tarhat |
| genetiivi | tarhan | tarhojen (tarhain) |
| partitiivi | tarhaa | tarhoja |
| akkusatiivi | tarha; tarhan |
tarhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarhassa | tarhoissa |
| elatiivi | tarhasta | tarhoista |
| illatiivi | tarhaan | tarhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarhalla | tarhoilla |
| ablatiivi | tarhalta | tarhoilta |
| allatiivi | tarhalle | tarhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarhana | tarhoina |
| translatiivi | tarhaksi | tarhoiksi |
| abessiivi | tarhatta | tarhoitta |
| instruktiivi | – | tarhoin |
| komitatiivi | – | tarhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
balttilainen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
eläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhapapu, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha
Aiheesta muuallaMuokkaa
- tarha Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.