tarha
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatarha (9)
- tavallisesti aidalla ympäristöstä erotettu alue
- viljelyyn tai eläinten kasvatukseen ja hoitoon erotettu alue; viljelmä
- lastentarha, päiväkoti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑrhɑ/
- tavutus: tar‧ha
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarha | tarhat |
| genetiivi | tarhan | tarhojen (tarhain) |
| partitiivi | tarhaa | tarhoja |
| akkusatiivi | tarha; tarhan |
tarhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarhassa | tarhoissa |
| elatiivi | tarhasta | tarhoista |
| illatiivi | tarhaan | tarhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarhalla | tarhoilla |
| ablatiivi | tarhalta | tarhoilta |
| allatiivi | tarhalle | tarhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarhana | tarhoina |
| translatiivi | tarhaksi | tarhoiksi |
| abessiivi | tarhatta | tarhoitta |
| instruktiivi | – | tarhoin |
| komitatiivi | – | tarhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaeläintarha, halkotarha, hammastarha, hedelmätarha, juoksutarha, kanatarha, karjatarha, kasvitarha, kettutarha, koiratarha, lammastarha, lastentarha, lautatarha, mehiläistarha, minkkitarha, oliivitarha, omenatarha, puutarha, ruumistarha, ruusutarha, sikatarha, sikotarha, susitarha, taimitarha tarhaherne, tarhakalmisto, tarhakettu, tarhakotilo, tarhakäärme, tarhametsästys, tarhaneilikka, tarhapapu, tarharastas, tarhatyräkki, turkistarha, tähtitarha, vihannestarha, viinitarha, yrttitarha
Aiheesta muualla
muokkaa- tarha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.