tiinu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yleensä kimmestä valmistettu kannellinen astia varsinkin elintarvikkeiden säilytystä varten
- Tiinuun säilöttiin syksyllä lahdattujen sikojen ja lampaiden lihaa, joka säilyi tiinussa hyvin suolattuna talven yli. Myös leipätaikinaa saatettiin tiinussa vaivata.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪iːnu/
- tavutus: tii‧nu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiinu | tiinut |
| genetiivi | tiinun | tiinujen |
| partitiivi | tiinua | tiinuja |
| akkusatiivi | tiinu; tiinun |
tiinut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiinussa | tiinuissa |
| elatiivi | tiinusta | tiinuista |
| illatiivi | tiinuun | tiinuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiinulla | tiinuilla |
| ablatiivi | tiinulta | tiinuilta |
| allatiivi | tiinulle | tiinuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiinuna | tiinuina |
| translatiivi | tiinuksi | tiinuiksi |
| abessiivi | tiinutta | tiinuitta |
| instruktiivi | – | tiinuin |
| komitatiivi | – | tiinuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiinu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- tiinu Kielitoimiston sanakirjassa
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1