tina
 |
Suomi
muokkaa| Alkuaineet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indium ← tina → antimoni | ||||||
| In ← Sn → Sb | ||||||
 | ||||||
Substantiivi
muokkaatina (9)
Ääntäminen
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tina | tinat |
| genetiivi | tinan | tinojen (tinain) |
| partitiivi | tinaa | tinoja |
| akkusatiivi | tina; tinan |
tinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tinassa | tinoissa |
| elatiivi | tinasta | tinoista |
| illatiivi | tinaan | tinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tinalla | tinoilla |
| ablatiivi | tinalta | tinoilta |
| allatiivi | tinalle | tinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tinana | tinoina |
| translatiivi | tinaksi | tinoiksi |
| abessiivi | tinatta | tinoitta |
| instruktiivi | – | tinoin |
| komitatiivi | – | tinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn.
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: tinata
Yhdyssanat
muokkaajuotostina, juottotina, lehtitina, tina-astia, tinaesine, tinaharkko, tinajuote, tinajuotos, tinajäkälä, tinakannu, tinakauha, tinalasite, tinalasitus, tinalautanen, tinamalmi, tinanappi, tinanvalanta, tinanvalu, tinapaperi, tinapilli, tinasotamies, tinasotilas, tinatuoppi, tinayhdiste, uudenvuodentina
Anagrammit
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla tinassa - olla juovuksissa.
Aiheesta muualla
muokkaaEspanja
muokkaaSubstantiivi
muokkaatina f.
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaIdiomit
muokkaa- papel de tina – käsintehty paperi
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaatina
Lähteet
muokkaa- Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 246
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.