Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tina, TINA
Wikipedia
Katso artikkeli Tina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

Alkuaineet
indiumtinaantimoni
InSnSb
 


SubstantiiviMuokkaa

tina (9)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn.

ÄäntäminenMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tina tinat
genetiivi tinan tinojen
(tinain)
partitiivi tinaa tinoja
akkusatiivi tina;
tinan
tinat
sisäpaikallissijat
inessiivi tinassa tinoissa
elatiivi tinasta tinoista
illatiivi tinaan tinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tinalla tinoilla
ablatiivi tinalta tinoilta
allatiivi tinalle tinoille
muut sijamuodot
essiivi tinana tinoina
translatiivi tinaksi tinoiksi
abessiivi tinatta tinoitta
instruktiivi tinoin
komitatiivi tinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

juotostina, juottotina, lehtitina, tina-astia, tinaesine, tinaharkko, tinajäkälä, tinajuote, tinajuotos, tinakannu, tinakauha, tinalasite, tinalasitus, tinalautanen, tinamalmi, tinanappi, tinanvalanta, tinanvalu, tinapaperi, tinasotamies, tinasotilas, tinatuoppi, tinayhdiste, uudenvuodentina

AnagrammitMuokkaa

anti, tain

IdiomitMuokkaa

  • olla tinassa - olla juovuksissa.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tina Kielitoimiston sanakirjassa
  • tina Tieteen termipankissa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tina f.

  1. allas
  2. kylpyamme

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • papel de tina – käsintehty paperi

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tina

  1. tina

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.