todistelu

Suomi

Substantiivi

todistelu (2)

1. todisteleminen
2. (oikeustiede) se osa oikeudenkäyntiä, jossa pyritään näyttämään toteen oikeusjutun ratkaisemiseen vaikuttavat tosiseikat

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪odisˌt̪elu/
• tavutus: to‧dis‧te‧lu

Etymologia

• verbi todistella (vokaalivartalo todistel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. todisteleminen

englanti: argumentation, demonstration espanja: argumentación f., razonamiento m. ranska: argumentation f.

ruotsi: argumentering, bevisföring, bevisning saksa: Argumentation f.

2. oikeudenkäynnin osa

englanti: giving of testimony, presentation of evidence, production of evidence, testifying espanja: presentación de pruebas

ruotsi: bevisning

Liittyvät sanat

Alakäsitteet

alibitodistelu, asiakirjatodistelu, asianosaisen kuuleminen, asiantuntijatodistelu, henkilötodistelu, katselmus, luonnetodistelu, päätodistelu, todistaja, vastatodistelu

Aiheesta muualla

• todistelu Kielitoimiston sanakirjassa