tohtori

Suomi

Substantiivi

tohtori (6)

1. korkein akateeminen oppiarvo, joka myönnetään henkilölle, joka on suorittanut itsenäistä tieteellistä tutkimusta ja puolustanut väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ansioituneelle henkilölle voidaan ilman akateemisia meriittejä myöntää myös kunniatohtorin arvo.

   Väiteltyään tohtoriksi hän siirtyi liike-elämän palvelukseen.

2. henkilö, joka on suorittanut tohtorintutkinnon eli väitellyt tohtoriksi
3. (arkikieltä) lääkäri (myös ilman akateemista oppiarvoa)

   Tohtori määräsi vain särkylääkettä ja käski levätä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oht̪ori/
• tavutus: toh‧to‧ri

Käännökset

1. oppiarvo

bulgaria: доктор m. englanti: doctor espanja: doctor ranska: docteur m. saksa: Doktor m.

tšekki: doktor m. turkki: doktor venäjä: доктор m. viro: doktor

3. lääkäri

Ks. lääkäri

Liittyvät sanat

• kandidaatti
• maisteri
• väitellä
• väittelijä
• vastaväittäjä
• kustos
• väitöskirja

Synonyymit

• [2] tohtorintutkinnon suorittanut henkilö: (vanhahtava) tohtorismies

Johdokset

• verbit: tohtoroida

Yhdyssanat

konitohtori, kunniatohtori, noitatohtori, priimustohtori, riemutohtori, tohtorinarvo, tohtorinhattu, tohtorinkaronkka, tohtorinkukka, tohtorinmiekka, tohtorintutkinto, tohtorinväitös, tohtoripromootio, tutkijatohtori

Aiheesta muualla

• tohtori Kielitoimiston sanakirjassa

{{Luokka:Suomen kielen koulutus]]