Katso myös: Toppari, töppäri

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

toppari (6)

  1. (urheilu, epämuodollinen) jalkapallossa keskuspuolustaja: pelaaja, jonka pelipaikka on puolustuksessa laitapuolustajien välissä
  2. (murteellinen) pysäytin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪opːɑri/
  • tavutus: top‧pa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toppari topparit
genetiivi topparin topparien
toppareiden
toppareitten
partitiivi topparia toppareita
toppareja
akkusatiivi toppari;
topparin
topparit
sisäpaikallissijat
inessiivi topparissa toppareissa
elatiivi topparista toppareista
illatiivi toppariin toppareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi topparilla toppareilla
ablatiivi topparilta toppareilta
allatiivi topparille toppareille
muut sijamuodot
essiivi topparina toppareina
translatiivi toppariksi toppareiksi
abessiivi topparitta toppareitta
instruktiivi topparein
komitatiivi toppareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toppari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • toppari Kielitoimiston sanakirjassa