Katso myös: päkki
Wikipedia
Katso artikkeli Pakki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Pakki [2]
 
Työkalupakki [3]
 
Pakki [5] (R)

Substantiivi

muokkaa

pakki (5-A) (monikko pakit)

  1. (puhekieltä) puolustuspelaaja, puolustaja
  2. armeijan käyttämä ruokailuastia, kenttäkeittoastia
  3. kantokahvalla varutettu laatikko; työkalupakki, kalastuspakki
  4. (merenkulku) aluksen kannen keulaosa
  5. (arkikieltä) auton tms. peruutusvaihde
  6. (kuvaannollisesti) (monikollinen) hylkäys esim. tanssiin haussa, treffeille pyydettäessä
    Menin hakemaan tuota hyvän näköistä tyttöä tanssimaan, mutta tuli pakit.
  7. (slangia) vatsa
    Pakki on ollut ihan sekaisin koko päivän.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑkːi/
  • tavutus: pak‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pakki pakit
genetiivi pakin pakkien
(pakkein)
partitiivi pakkia pakkeja
akkusatiivi pakki;
pakin
pakit
sisäpaikallissijat
inessiivi pakissa pakeissa
elatiivi pakista pakeista
illatiivi pakkiin pakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pakilla pakeilla
ablatiivi pakilta pakeilta
allatiivi pakille pakeille
muut sijamuodot
essiivi pakkina pakkeina
translatiivi pakiksi pakeiksi
abessiivi pakitta pakeitta
instruktiivi pakein
komitatiivi pakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paki-
vahva vartalo pakki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

[2–4]: ruotsin sanasta back ’ruoka-astia’ < alasaksan back tai hollannin bak < latinan sanasta bacca ’vesiastia’[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kalastuspakki, kalupakki, kenttäpakki, pakkilaatikko, peltipakki, takapakki, työkalupakki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pakki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pakki.