Substantiivi

muokkaa

tribunaali (5)

  1. (historia) antiikin Roomassa koroke, josta virkamies johti julkista toimitusta
  2. joissakin maissa ylempi tuomioistuin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ribuˌnɑːli/
  • tavutus: tri‧bu‧naa‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tribunaali tribunaalit
genetiivi tribunaalin tribunaalien
(tribunaalein)
partitiivi tribunaalia tribunaaleja
akkusatiivi tribunaali;
tribunaalin
tribunaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi tribunaalissa tribunaaleissa
elatiivi tribunaalista tribunaaleista
illatiivi tribunaaliin tribunaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tribunaalilla tribunaaleilla
ablatiivi tribunaalilta tribunaaleilta
allatiivi tribunaalille tribunaaleille
muut sijamuodot
essiivi tribunaalina tribunaaleina
translatiivi tribunaaliksi tribunaaleiksi
abessiivi tribunaalitta tribunaaleitta
instruktiivi tribunaalein
komitatiivi tribunaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tribunaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan sanasta tribūnal ’tribuunin virkatuoli’[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Tietosanakirja. 9 osa, Stambulov—Työaika / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. Helsinki: Tietosanakirja, 1917: hakusana Tribunaali (Project Runebergissa)