Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunniste (48)

  1. (tietotekniikka) tietoon (tietojoukkoon) liitetty, sen käsittelyä helpottava yksilöivä numero tai merkkijono

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪unːist̪eˣ/
  • tavutus: tun‧nis‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunniste tunnisteet
genetiivi tunnisteen tunnisteiden
tunnisteitten
partitiivi tunnistetta tunnisteita
akkusatiivi tunniste;
tunnisteen
tunnisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnisteessa tunnisteissa
elatiivi tunnisteesta tunnisteista
illatiivi tunnisteeseen tunnisteisiin
tunnisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnisteella tunnisteilla
ablatiivi tunnisteelta tunnisteilta
allatiivi tunnisteelle tunnisteille
muut sijamuodot
essiivi tunnisteena tunnisteina
translatiivi tunnisteeksi tunnisteiksi
abessiivi tunnisteetta tunnisteitta
instruktiivi tunnistein
komitatiivi tunnisteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnistee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnistet-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä tunnistaa (tunnist- + -e)

Käännökset muokkaa