tunniste
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatunniste (48)
- (tietotekniikka) tietoon (tietojoukkoon) liitetty, sen käsittelyä helpottava yksilöivä numero tai merkkijono
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪unːist̪eˣ/
- tavutus: tun‧nis‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunniste | tunnisteet |
| genetiivi | tunnisteen | tunnisteiden tunnisteitten |
| partitiivi | tunnistetta | tunnisteita |
| akkusatiivi | tunniste; tunnisteen |
tunnisteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnisteessa | tunnisteissa |
| elatiivi | tunnisteesta | tunnisteista |
| illatiivi | tunnisteeseen | tunnisteisiin tunnisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnisteella | tunnisteilla |
| ablatiivi | tunnisteelta | tunnisteilta |
| allatiivi | tunnisteelle | tunnisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnisteena | tunnisteina |
| translatiivi | tunnisteeksi | tunnisteiksi |
| abessiivi | tunnisteetta | tunnisteitta |
| instruktiivi | – | tunnistein |
| komitatiivi | – | tunnisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnistee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnistet- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. tietoon liitetty yksilöivä numero tai merkkijono
|
Aiheesta muualla
muokkaa- tunniste Kielitoimiston sanakirjassa