tunturi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪unt̪uri/
- tavutus: tun‧tu‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunturi | tunturit |
genetiivi | tunturin | tunturien tuntureiden tuntureitten |
partitiivi | tunturia | tuntureita tuntureja |
akkusatiivi | tunturi; tunturin |
tunturit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunturissa | tuntureissa |
elatiivi | tunturista | tuntureista |
illatiivi | tunturiin | tuntureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunturilla | tuntureilla |
ablatiivi | tunturilta | tuntureilta |
allatiivi | tunturille | tuntureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunturina | tuntureina |
translatiivi | tunturiksi | tuntureiksi |
abessiivi | tunturitta | tuntureitta |
instruktiivi | – | tunturein |
komitatiivi | – | tuntureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tunturi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaasaamen sanasta duottar[2]. Ks. myös tundra
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaatunturialue, tunturihaukka, tunturihiihto, tunturihotelli, tunturihuippu, tunturijono, tunturijärvi, tunturikasvi, tunturikasvillisuus, tunturikihu, tunturikiuru, tunturikoivu, tunturikuru, tunturilampi, tunturimaisema, tunturimaja, tunturinhuippu, tunturinlaki, tunturineekeri, tunturiopas, tunturipaljakka, tunturiporo, tunturipuro, tunturipöllö, tunturiselänne, tunturiseutu, tunturisopuli, tunturitupa, tunturivaellus, tunturivyöhyke
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.