Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunturi (6)[1]

  1. varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪unt̪uri/
  • tavutus: tun‧tu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunturi tunturit
genetiivi tunturin tunturien
tuntureiden
tuntureitten
partitiivi tunturia tuntureita
tuntureja
akkusatiivi tunturi;
tunturin
tunturit
sisäpaikallissijat
inessiivi tunturissa tuntureissa
elatiivi tunturista tuntureista
illatiivi tunturiin tuntureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunturilla tuntureilla
ablatiivi tunturilta tuntureilta
allatiivi tunturille tuntureille
muut sijamuodot
essiivi tunturina tuntureina
translatiivi tunturiksi tuntureiksi
abessiivi tunturitta tuntureitta
instruktiivi tunturein
komitatiivi tuntureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunturi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

saamen sanasta duottar[2]. Ks. myös tundra

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tunturialue, tunturihaukka, tunturihiihto, tunturihotelli, tunturihuippu, tunturijono, tunturijärvi, tunturikasvi, tunturikasvillisuus, tunturikihu, tunturikiuru, tunturikoivu, tunturikuru, tunturilampi, tunturimaisema, tunturimaja, tunturinhuippu, tunturinlaki, tunturineekeri, tunturiopas, tunturipaljakka, tunturiporo, tunturipuro, tunturipöllö, tunturiselänne, tunturiseutu, tunturisopuli, tunturitupa, tunturivaellus, tunturivyöhyke

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.