tunturi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- varsinkin Fennoskandian maaperässä mannerjään peitossa olleella alueella metsärajan yläpuolelle kohoava vuori. Paikallisesti erityyppisille tuntureille on omia nimityksiä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪unt̪uri/
- tavutus: tun‧tu‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunturi | tunturit |
genetiivi | tunturin | tunturien tuntureiden tuntureitten |
partitiivi | tunturia | tuntureita tuntureja |
akkusatiivi | tunturi; tunturin |
tunturit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunturissa | tuntureissa |
elatiivi | tunturista | tuntureista |
illatiivi | tunturiin | tuntureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunturilla | tuntureilla |
ablatiivi | tunturilta | tuntureilta |
allatiivi | tunturille | tuntureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunturina | tuntureina |
translatiivi | tunturiksi | tuntureiksi |
abessiivi | tunturitta | tuntureitta |
instruktiivi | – | tunturein |
komitatiivi | – | tuntureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tunturi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
saamen sanasta duottar[2]. Ks. myös tundra
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
tunturialue, tunturihaukka, tunturihiihto, tunturihotelli, tunturihuippu, tunturijono, tunturijärvi, tunturikasvi, tunturikasvillisuus, tunturikihu, tunturikiuru, tunturikoivu, tunturikuru, tunturilampi, tunturimaisema, tunturimaja, tunturinhuippu, tunturinlaki, tunturineekeri, tunturiopas, tunturipaljakka, tunturiporo, tunturipuro, tunturipöllö, tunturiselänne, tunturiseutu, tunturisopuli, tunturitupa, tunturivaellus, tunturivyöhyke
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.