tuomionvoipa

Suomi

Adjektiivi

tuomionvoipa (10) (ei vertailuasteita)

1. (oikeustiede, tuomioistuimesta) jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan asiassa tuomio

   Ylimmät tuomioistuimet ovat tuomionvoipia viisijäsenisinä, jollei laissa erikseen säädetä muuta jäsenmäärää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uo̯mionˌʋoi̯pɑ/
• tavutus: tuo‧mi‧on‧voi‧pa

Etymologia

tuomio + voiva (vanhentunut partisiipin preesens voipa)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuomionvoipa	tuomionvoivat
genetiivi	tuomionvoivan	tuomionvoipien (tuomionvoipain)
partitiivi	tuomionvoipaa	tuomionvoipia
akkusatiivi	tuomionvoipa; tuomionvoivan	tuomionvoivat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuomionvoivassa	tuomionvoivissa
elatiivi	tuomionvoivasta	tuomionvoivista
illatiivi	tuomionvoipaan	tuomionvoipiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuomionvoivalla	tuomionvoivilla
ablatiivi	tuomionvoivalta	tuomionvoivilta
allatiivi	tuomionvoivalle	tuomionvoiville
muut sijamuodot
essiivi	tuomionvoipana	tuomionvoipina
translatiivi	tuomionvoivaksi	tuomionvoiviksi
abessiivi	tuomionvoivatta	tuomionvoivitta
instruktiivi	–	tuomionvoivin
komitatiivi	–	tuomionvoipine

Liittyvät sanat

• toimivaltainen
• päätösvaltainen

Käännökset

1. jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan tuomio

ruotsi: domför