Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuomiopäivä

  1. (uskonto) päivä jona luetaan viimeinen tuomio
    vaihtaa tuomiopäivän ajankohtaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯mioˌpæi̯ʋæ/
  • tavutus: tuo‧mi‧o‧päi‧vä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomiopäivä tuomiopäivät
genetiivi tuomiopäivän tuomiopäivien
(tuomiopäiväin)
partitiivi tuomiopäivää tuomiopäiviä
akkusatiivi tuomiopäivä;
tuomiopäivän
tuomiopäivät
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomiopäivässä tuomiopäivissä
elatiivi tuomiopäivästä tuomiopäivistä
illatiivi tuomiopäivään tuomiopäiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomiopäivällä tuomiopäivillä
ablatiivi tuomiopäivältä tuomiopäiviltä
allatiivi tuomiopäivälle tuomiopäiville
muut sijamuodot
essiivi tuomiopäivänä tuomiopäivinä
translatiivi tuomiopäiväksi tuomiopäiviksi
abessiivi tuomiopäivättä tuomiopäivittä
instruktiivi tuomiopäivin
komitatiivi tuomiopäivine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuomiopäivä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa