tuomiopäivä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tuomiopäivä
- (uskonto) päivä jona luetaan viimeinen tuomio
- vaihtaa tuomiopäivän ajankohtaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uo̯mioˌpæi̯ʋæ/
- tavutus: tuo‧mi‧o‧päi‧vä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuomiopäivä | tuomiopäivät |
genetiivi | tuomiopäivän | tuomiopäivien (tuomiopäiväin) |
partitiivi | tuomiopäivää | tuomiopäiviä |
akkusatiivi | tuomiopäivä; tuomiopäivän |
tuomiopäivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuomiopäivässä | tuomiopäivissä |
elatiivi | tuomiopäivästä | tuomiopäivistä |
illatiivi | tuomiopäivään | tuomiopäiviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuomiopäivällä | tuomiopäivillä |
ablatiivi | tuomiopäivältä | tuomiopäiviltä |
allatiivi | tuomiopäivälle | tuomiopäiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuomiopäivänä | tuomiopäivinä |
translatiivi | tuomiopäiväksi | tuomiopäiviksi |
abessiivi | tuomiopäivättä | tuomiopäivittä |
instruktiivi | – | tuomiopäivin |
komitatiivi | – | tuomiopäivine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuomiopäivä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. päivä jona luetaan viimeinen tuomio
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- tuomiopäivä Kielitoimiston sanakirjassa