tuomiovalta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuomiovalta (9) (ei monikkoa)

  1. (politiikka, oikeustiede) valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
    Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset lähettäjä- ja vastaanottajavaltion oikeudesta harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden. (Hallituksen esitys 19/1997)

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomiovalta
genetiivi tuomiovallan
partitiivi tuomiovaltaa
akkusatiivi tuomiovalta;
tuomiovallan
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomiovallassa
elatiivi tuomiovallasta
illatiivi tuomiovaltaan
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomiovallalla
ablatiivi tuomiovallalta
allatiivi tuomiovallalle
muut sijamuodot
essiivi tuomiovaltana
translatiivi tuomiovallaksi
abessiivi tuomiovallatta
instruktiivi
komitatiivi tuomiovaltoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista tuomio ja valta

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VieruskäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa