tuomiovalta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuomiovalta (9) (ei monikkoa)

  1. (politiikka, oikeustiede) valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
    Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset lähettäjä- ja vastaanottajavaltion oikeudesta harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden. (Hallituksen esitys 19/1997)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯mioˌʋɑlt̪ɑ/
  • tavutus: tuo‧mi‧o‧val‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomiovalta
genetiivi tuomiovallan
partitiivi tuomiovaltaa
akkusatiivi tuomiovalta;
tuomiovallan
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomiovallassa
elatiivi tuomiovallasta
illatiivi tuomiovaltaan
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomiovallalla
ablatiivi tuomiovallalta
allatiivi tuomiovallalle
muut sijamuodot
essiivi tuomiovaltana
translatiivi tuomiovallaksi
abessiivi tuomiovallatta
instruktiivi
komitatiivi tuomiovaltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuomiovalla-
vahva vartalo tuomiovalta-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista tuomio ja valta

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VieruskäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa