tuomiovalta

Suomi

Substantiivi

tuomiovalta (9) (ei monikkoa)

1. (politiikka, oikeustiede) valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa

   Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset lähettäjä- ja vastaanottajavaltion oikeudesta harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden. (Hallituksen esitys 19/1997)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uo̯mioˌʋɑlt̪ɑ/
• tavutus: tuo‧mi‧o‧val‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuomiovalta	–
genetiivi	tuomiovallan	–
partitiivi	tuomiovaltaa	–
akkusatiivi	tuomiovalta; tuomiovallan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuomiovallassa	–
elatiivi	tuomiovallasta	–
illatiivi	tuomiovaltaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuomiovallalla	–
ablatiivi	tuomiovallalta	–
allatiivi	tuomiovallalle	–
muut sijamuodot
essiivi	tuomiovaltana	–
translatiivi	tuomiovallaksi	–
abessiivi	tuomiovallatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	tuomiovaltoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuomiovalla-
vahva vartalo	tuomiovalta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista tuomio ja valta

Käännökset

1. valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa

englanti: judicial power, jurisdiction ranska: pouvoir judicatif m.

ruotsi: domsrätt, jurisdiktion saksa: Judikative f.

Liittyvät sanat

• kolmijako-oppi

Vieruskäsitteet

• toimeenpanovalta, lainsäädäntövalta

Aiheesta muualla

• tuomiovalta Kielitoimiston sanakirjassa