tuomiovalta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
tuomiovalta (9) (ei monikkoa)
- (politiikka, oikeustiede) valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
- Sopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset lähettäjä- ja vastaanottajavaltion oikeudesta harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden. (Hallituksen esitys 19/1997)
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuomiovalta | – |
genetiivi | tuomiovallan | – |
partitiivi | tuomiovaltaa | – |
akkusatiivi | tuomiovalta; tuomiovallan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuomiovallassa | – |
elatiivi | tuomiovallasta | – |
illatiivi | tuomiovaltaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuomiovallalla | – |
ablatiivi | tuomiovallalta | – |
allatiivi | tuomiovallalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuomiovaltana | – |
translatiivi | tuomiovallaksi | – |
abessiivi | tuomiovallatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | tuomiovaltoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
yhdyssana sanoista tuomio ja valta
KäännöksetMuokkaa
1. valta päättää siitä, miten lakia tulee soveltaa
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
VieruskäsitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- tuomiovalta Kielitoimiston sanakirjassa