turkkilainen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaturkkilainen (38) (komparatiivi turkkilaisempi, superlatiivi turkkilaisin) (taivutus [luo])
- Turkista peräisin oleva tai Turkkiin liittyvä
Etymologia
muokkaasanan Turkki vartalosta Turkki- ja suffiksista -lainen
Käännökset
muokkaaSubstantiivi
muokkaaturkkilainen (38)
- pysyvästi Turkissa asuva henkilö
- Turkin kansalainen
- syntyperältään turkkilainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪urkːiˌlɑi̯nen/
- tavutus: turk‧ki‧lai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turkkilainen | turkkilaiset |
genetiivi | turkkilaisen | turkkilaisten turkkilaisien |
partitiivi | turkkilaista | turkkilaisia |
akkusatiivi | turkkilainen; turkkilaisen |
turkkilaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turkkilaisessa | turkkilaisissa |
elatiivi | turkkilaisesta | turkkilaisista |
illatiivi | turkkilaiseen | turkkilaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turkkilaisella | turkkilaisilla |
ablatiivi | turkkilaiselta | turkkilaisilta |
allatiivi | turkkilaiselle | turkkilaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turkkilaisena (turkkilaisna) |
turkkilaisina |
translatiivi | turkkilaiseksi | turkkilaisiksi |
abessiivi | turkkilaisetta | turkkilaisitta |
instruktiivi | – | turkkilaisin |
komitatiivi | – | turkkilaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | turkkilaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
turkkilais- |
Käännökset
muokkaa2. substantiivi