turkkilainen
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
turkkilainen (38) (komparatiivi turkkilaisempi, superlatiivi turkkilaisin) (taivutus [luo])
- Turkista peräisin oleva tai Turkkiin liittyvä
KäännöksetMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
turkkilainen (38)
- pysyvästi Turkissa asuva henkilö
- Turkin kansalainen
- syntyperältään turkkilainen
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪urkːiˌlɑi̯nen/
- tavutus: turk‧ki‧lai‧nen
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turkkilainen | turkkilaiset |
| genetiivi | turkkilaisen | turkkilaisten turkkilaisien |
| partitiivi | turkkilaista | turkkilaisia |
| akkusatiivi | turkkilainen; turkkilaisen |
turkkilaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turkkilaisessa | turkkilaisissa |
| elatiivi | turkkilaisesta | turkkilaisista |
| illatiivi | turkkilaiseen | turkkilaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turkkilaisella | turkkilaisilla |
| ablatiivi | turkkilaiselta | turkkilaisilta |
| allatiivi | turkkilaiselle | turkkilaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turkkilaisena (turkkilaisna) |
turkkilaisina |
| translatiivi | turkkilaiseksi | turkkilaisiksi |
| abessiivi | turkkilaisetta | turkkilaisitta |
| instruktiivi | – | turkkilaisin |
| komitatiivi | – | turkkilaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turkkilaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turkkilais- | |
KäännöksetMuokkaa
2. substantiivi