tutkain

Suomi

Substantiivi

tutkain (33)

(vanhahtava) teräaseen terävä kärki; esineen tai ulokkeen pää tai kärki
Mist on kieli sille tehty? Kieli veitsen tutkaimesta

Mökki on niemen tutkaimessa
(raamatullinen) teroitettu keppi jota käytettiin vetojuhdan ajossa
(sodankäynti) maahan työnnettävä piikki, jolla etsitään miinoja

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ut̪kɑi̯n/
tavutus: tut‧kain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tutkain	tutkaimet
genetiivi	tutkaimen	tutkaimien tutkainten
partitiivi	tutkainta	tutkaimia
akkusatiivi	tutkain; tutkaimen	tutkaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutkaimessa	tutkaimissa
elatiivi	tutkaimesta	tutkaimista
illatiivi	tutkaimeen	tutkaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutkaimella	tutkaimilla
ablatiivi	tutkaimelta	tutkaimilta
allatiivi	tutkaimelle	tutkaimille
muut sijamuodot
essiivi	tutkaimena (tutkainna)	tutkaimina
translatiivi	tutkaimeksi	tutkaimiksi
abessiivi	tutkaimetta	tutkaimitta
instruktiivi	–	tutkaimin
komitatiivi	–	tutkaimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tutkaime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tutkain-

Liittyvät sanat

sondi

Johdokset

verbit: tutkia

Idiomit

potkia tutkainta vastaan ‒ tehdä hyödytöntä vastarintaa

Aiheesta muualla

tutkain Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tutkain&oldid=4513279”