SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuuba (10)

  1. (musiikki) matalaäänisin sinfoniaorkesterissa käytettävä vaskipuhallin
    Tuubia on olemassa C-, F-, B- ja Es-vireisiä. Lisäksi on kokeeksi rakennettu muutama As-viereinen tuuba.
  2. (arkikieltä) hölynpöly, roska
    Tuo juttu kyllä oli uskomatonta tuubaa!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uːbɑ/, [ˈt̪ʷuːbɑ̝]
  • tavutus: tuu‧ba

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuuba tuubat
genetiivi tuuban tuubien
(tuubain)
partitiivi tuubaa tuubia
akkusatiivi tuuba;
tuuban
tuubat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuubassa tuubissa
elatiivi tuubasta tuubista
illatiivi tuubaan tuubiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuuballa tuubilla
ablatiivi tuubalta tuubilta
allatiivi tuuballe tuubille
muut sijamuodot
essiivi tuubana tuubina
translatiivi tuubaksi tuubiksi
abessiivi tuubatta tuubitta
instruktiivi tuubin
komitatiivi tuubine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuuba-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tuuba Kielitoimiston sanakirjassa