työnjohtaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatyönjohtaja (10)
- työnantajan edustajana työn suoritusta johtava ja valvova toimihenkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪yø̯nˌjoht̪ɑjɑ/
- tavutus: työn‧joh‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | työnjohtaja | työnjohtajat |
genetiivi | työnjohtajan | työnjohtajien (työnjohtajain) |
partitiivi | työnjohtajaa | työnjohtajia |
akkusatiivi | työnjohtaja; työnjohtajan |
työnjohtajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | työnjohtajassa | työnjohtajissa |
elatiivi | työnjohtajasta | työnjohtajista |
illatiivi | työnjohtajaan | työnjohtajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | työnjohtajalla | työnjohtajilla |
ablatiivi | työnjohtajalta | työnjohtajilta |
allatiivi | työnjohtajalle | työnjohtajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | työnjohtajana | työnjohtajina |
translatiivi | työnjohtajaksi | työnjohtajiksi |
abessiivi | työnjohtajatta | työnjohtajitta |
instruktiivi | – | työnjohtajin |
komitatiivi | – | työnjohtajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | työnjohtaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana osista työ (genetiivi) ja johtaja