Wikipedia
Katso artikkeli Uinti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Uinti

Substantiivi

muokkaa

uinti (5-J)

  1. vedessä liikkuminen uimalla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈui̯nt̪i/, [ˈuin̪t̪i]
  • tavutus: uin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uinti uinnit
genetiivi uinnin uintien
(uintein)
partitiivi uintia uinteja
akkusatiivi uinti;
uinnin
uinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi uinnissa uinneissa
elatiivi uinnista uinneista
illatiivi uintiin uinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uinnilla uinneilla
ablatiivi uinnilta uinneilta
allatiivi uinnille uinneille
muut sijamuodot
essiivi uintina uinteina
translatiivi uinniksi uinneiksi
abessiivi uinnitta uinneitta
instruktiivi uinnein
komitatiivi uinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uinni-
vahva vartalo uinti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi uida + johdin -nti

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kilpauinti, koiranuinti, kuntouinti, perhosuinti, rintauinti, sekauinti, selkäuinti, taitouinti, uintikarsinta, uintikausi, uintikielto, uintikilpailu, uintilaji, uintimatka, uintiretki, uintiurheilu, vapaauinti, vauvauinti, viestinuinti, viestiuinti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uinti Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 217 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa