Katso myös: Unhola

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

unhola (12)[1]

  1. (runollinen) unohdus
    Se vaipui unholaan.
    Sen voinemme saattaa unholaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈunholɑ/
  • tavutus: un‧ho‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi unhola unholat
genetiivi unholan unholoiden
unholoitten
(unholain)
partitiivi unholaa unholoita
akkusatiivi unhola;
unholan
unholat
sisäpaikallissijat
inessiivi unholassa unholoissa
elatiivi unholasta unholoista
illatiivi unholaan unholoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi unholalla unholoilla
ablatiivi unholalta unholoilta
allatiivi unholalle unholoille
muut sijamuodot
essiivi unholana unholoina
translatiivi unholaksi unholoiksi
abessiivi unholatta unholoitta
instruktiivi unholoin
komitatiivi unholoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo unhola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • unhola Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12