SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

urheus (40)[1]

  1. se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈurheus/ tai /ˈurheu̯s/
  • tavutus: ur‧he‧us / ur‧heus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urheus urheudet
genetiivi urheuden urheuksien
partitiivi urheutta urheuksia
akkusatiivi urheus;
urheuden
urheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi urheudessa urheuksissa
elatiivi urheudesta urheuksista
illatiivi urheuteen urheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi urheudella urheuksilla
ablatiivi urheudelta urheuksilta
allatiivi urheudelle urheuksille
muut sijamuodot
essiivi urheutena urheuksina
translatiivi urheudeksi urheuksiksi
abessiivi urheudetta urheuksitta
instruktiivi urheuksin
komitatiivi urheuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan urhea vartalosta urhe- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • urheus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40