Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

urheus (40)[1]

  1. se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈurheus/ tai /ˈurheu̯s/
  • tavutus: ur‧he‧us / ur‧heus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urheus urheudet
genetiivi urheuden urheuksien
partitiivi urheutta urheuksia
akkusatiivi urheus;
urheuden
urheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi urheudessa urheuksissa
elatiivi urheudesta urheuksista
illatiivi urheuteen urheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi urheudella urheuksilla
ablatiivi urheudelta urheuksilta
allatiivi urheudelle urheuksille
muut sijamuodot
essiivi urheutena urheuksina
translatiivi urheudeksi urheuksiksi
abessiivi urheudetta urheuksitta
instruktiivi urheuksin
komitatiivi urheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo urheude-
vahva vartalo urheute-
konsonantti-
vartalo
urheut-

Etymologia muokkaa

sanan urhea vartalosta urhe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

rohkeus, urhea. urheasti

Aiheesta muualla muokkaa

  • urheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40