uusintakoe
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- oppilaan oppineisuuden testaamiseen tarkoitetun kokeen uusiminen esimerkiksi hylätyn arvosanan korottamiseksi, tai sitä varten laadittu koe
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uusintakoe | uusintakokeet |
genetiivi | uusintakokeen | uusintakokeiden uusintakokeitten |
partitiivi | uusintakoetta | uusintakokeita |
akkusatiivi | uusintakoe; uusintakokeen |
uusintakokeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uusintakokeessa | uusintakokeissa |
elatiivi | uusintakokeesta | uusintakokeista |
illatiivi | uusintakokeeseen | uusintakokeisiin uusintakokeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uusintakokeella | uusintakokeilla |
ablatiivi | uusintakokeelta | uusintakokeilta |
allatiivi | uusintakokeelle | uusintakokeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uusintakokeena | uusintakokeina |
translatiivi | uusintakokeeksi | uusintakokeiksi |
abessiivi | uusintakokeetta | uusintakokeitta |
instruktiivi | – | uusintakokein |
komitatiivi | – | uusintakokeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uusintakokee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uusintakoet- |