vainoharhaisuus

Suomi

vainoharhaisuus (40)

(psykologia) se, että on vainoharhainen; harhaluulo, jossa koetaan kohtuutonta levottomuutta tai pelkoa omasta hyvinvoinnista; sisältyy uskomuksia mahdollisesta uhasta, tarkkailun alaisena tai jahdattuna olemisesta, tai salaliittoteorioita

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vainoharhaisuus	vainoharhaisuudet
genetiivi	vainoharhaisuuden	vainoharhaisuuksien
partitiivi	vainoharhaisuutta	vainoharhaisuuksia
akkusatiivi	vainoharhaisuus; vainoharhaisuuden	vainoharhaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vainoharhaisuudessa	vainoharhaisuuksissa
elatiivi	vainoharhaisuudesta	vainoharhaisuuksista
illatiivi	vainoharhaisuuteen	vainoharhaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vainoharhaisuudella	vainoharhaisuuksilla
ablatiivi	vainoharhaisuudelta	vainoharhaisuuksilta
allatiivi	vainoharhaisuudelle	vainoharhaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	vainoharhaisuutena	vainoharhaisuuksina
translatiivi	vainoharhaisuudeksi	vainoharhaisuuksiksi
abessiivi	vainoharhaisuudetta	vainoharhaisuuksitta
instruktiivi	–	vainoharhaisuuksin
komitatiivi	–	vainoharhaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vainoharhaisuude-
vahva vartalo	vainoharhaisuute-
konsonantti- vartalo	vainoharhaisuut-

sanan vainoharhainen vartalosta vainoharhais- ja suffiksista -uus

1. se, että on vainoharhainen