vankkumaton

Suomi

Adjektiivi

vankkumaton (34-C) (komparatiivi vankkumattomampi, superlatiivi vankkumattomin) (taivutus[luo])

sellainen, joka seisoo sanojensa tai vakaumustensa takana eikä anna periksi; ehdoton, peräänantamaton, horjumaton, järkkymätön

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑŋkːuˌmɑt̪on/
tavutus: vank‧ku‧ma‧ton

Käännökset

1. sellainen, joka seisoo sanojensa tai vakaumustensa takana

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vankkumaton Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 182 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

vankkumaton

(taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä vankkua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vankkumaton	vankkumattomat
genetiivi	vankkumattoman	vankkumattomien (vankkumatonten)
partitiivi	vankkumatonta	vankkumattomia
akkusatiivi	vankkumaton; vankkumattoman	vankkumattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vankkumattomassa	vankkumattomissa
elatiivi	vankkumattomasta	vankkumattomista
illatiivi	vankkumattomaan	vankkumattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vankkumattomalla	vankkumattomilla
ablatiivi	vankkumattomalta	vankkumattomilta
allatiivi	vankkumattomalle	vankkumattomille
muut sijamuodot
essiivi	vankkumattomana (vankkumatonna)	vankkumattomina
translatiivi	vankkumattomaksi	vankkumattomiksi
abessiivi	vankkumattomatta	vankkumattomitta
instruktiivi	–	vankkumattomin
komitatiivi	–	vankkumattomine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}