varsa
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaavarsa (9)
- yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana; myös muiden hevosensukuisten jälkeläinen
- Varsa kirmaa hevoshaassa.
- Se on tuottanut hyviä jälkeläisiä, itse se on Erimenijän varsa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑrsɑ/
- tavutus: var‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsa | varsat |
| genetiivi | varsan | varsojen (varsain) |
| partitiivi | varsaa | varsoja |
| akkusatiivi | varsa; varsan |
varsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsassa | varsoissa |
| elatiivi | varsasta | varsoista |
| illatiivi | varsaan | varsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsalla | varsoilla |
| ablatiivi | varsalta | varsoilta |
| allatiivi | varsalle | varsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsana | varsoina |
| translatiivi | varsaksi | varsoiksi |
| abessiivi | varsatta | varsoitta |
| instruktiivi | – | varsoin |
| komitatiivi | – | varsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiirakkovarsa, orivarsa, tammavarsa, varsahalvaus, varsaikä, varsanalainen, varsankello, varsatamma, villivarsa
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.