varsa
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
varsa (9)
- yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana; myös muiden hevosensukuisten jälkeläinen
- Varsa kirmaa hevoshaassa.
- Se on tuottanut hyviä jälkeläisiä, itse se on Erimenijän varsa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑrsɑ/
- tavutus: var‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsa | varsat |
| genetiivi | varsan | varsojen (varsain) |
| partitiivi | varsaa | varsoja |
| akkusatiivi | varsa; varsan |
varsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsassa | varsoissa |
| elatiivi | varsasta | varsoista |
| illatiivi | varsaan | varsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsalla | varsoilla |
| ablatiivi | varsalta | varsoilta |
| allatiivi | varsalle | varsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsana | varsoina |
| translatiivi | varsaksi | varsoiksi |
| abessiivi | varsatta | varsoitta |
| instruktiivi | – | varsoin |
| komitatiivi | – | varsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hiirakkovarsa, orivarsa, tammavarsa, varsahalvaus, varsaikä, varsanalainen, varsankello, varsatamma, villivarsa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.