veranta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

veranta (9-J)[1]

  1. oleskeluun tarkoitettu ja ympäristöön auki oleva tyypillisesti suurikokoinen kuisti, johon sisältyy katos ja sen lukuisia tukipylväitä
    lukea sanomalehteä verannalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋerɑnt̪ɑ/
  • tavutus: ve‧ran‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veranta verannat
genetiivi verannan verantojen
(verantain)
partitiivi verantaa verantoja
akkusatiivi veranta;
verannan
verannat
sisäpaikallissijat
inessiivi verannassa verannoissa
elatiivi verannasta verannoista
illatiivi verantaan verantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi verannalla verannoilla
ablatiivi verannalta verannoilta
allatiivi verannalle verannoille
muut sijamuodot
essiivi verantana verantoina
translatiivi verannaksi verannoiksi
abessiivi verannatta verannoitta
instruktiivi verannoin
komitatiivi verantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo veranna-
vahva vartalo veranta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

portugalin kielen sanasta varanda

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lasiveranta

Aiheesta muualla muokkaa

  • veranta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J