veranta

Substantiivi

muokkaa

veranta (9-J)[1]

  1. oleskeluun tarkoitettu ja ympäristöön auki oleva tyypillisesti suurikokoinen kuisti, johon sisältyy katos ja sen lukuisia tukipylväitä
    lukea sanomalehteä verannalla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋerɑnt̪ɑ/
  • tavutus: ve‧ran‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veranta verannat
genetiivi verannan verantojen
(verantain)
partitiivi verantaa verantoja
akkusatiivi veranta;
verannan
verannat
sisäpaikallissijat
inessiivi verannassa verannoissa
elatiivi verannasta verannoista
illatiivi verantaan verantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi verannalla verannoilla
ablatiivi verannalta verannoilta
allatiivi verannalle verannoille
muut sijamuodot
essiivi verantana verantoina
translatiivi verannaksi verannoiksi
abessiivi verannatta verannoitta
instruktiivi verannoin
komitatiivi verantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo veranna-
vahva vartalo veranta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

portugalin kielen sanasta varanda

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lasiveranta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • veranta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J