SuomiMuokkaa

InterjektioMuokkaa

katos

  1. (arkikieltä) ihmetystä ilmaiseva tai huomion kiinnittämiseen tähtäävä huudahdus
    Katos vaan, sehän onnistui!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪os/
  • tavutus: ka‧tos

EtymologiaMuokkaa

  • sanasta kato < puhekielinen muoto sanasta katso < yksikön 3. persoonan imperatiivi verbistä katsoa + sanottavan sävyä modifioiva liitepartikkeli -s

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Katso artikkeli Katos Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

katos (39) (monikko katokset)

  1. kevyt rakennelma, jossa on katto ja kevytrakenteiset seinät tai ei seiniä ollenkaan
    rautatieaseman katos
    polkupyöräkatos
    Sateen sattuessa oppilaat kokoontuivat välitunnilla katokseen.
    stadionin katsomon katos
  2. katonomainen osa kalusteessa tai vastaavassa (kuten valtaistuimessa tai vuoteessa)
    saarnastuolin katos
    vuoteen yllä on koristeellinen katos ja vuodealkovin edessä paksut verhot
    valtaistuin katoksineen
  3. (leikkimielinen) kattaus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katos katokset
genetiivi katoksen katosten
katoksien
partitiivi katosta katoksia
akkusatiivi katos;
katoksen
katokset
sisäpaikallissijat
inessiivi katoksessa katoksissa
elatiivi katoksesta katoksista
illatiivi katokseen katoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katoksella katoksilla
ablatiivi katokselta katoksilta
allatiivi katokselle katoksille
muut sijamuodot
essiivi katoksena katoksina
translatiivi katokseksi katoksiksi
abessiivi katoksetta katoksitta
instruktiivi katoksin
komitatiivi katoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katos-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • katos Kielitoimiston sanakirjassa