vilu

Suomi

Substantiivi

vilu (1)

1. tuntemus kylmästä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋilu/
• tavutus: vi‧lu

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: viluinen
• verbit: vilustaa, vilustua, viluttaa

Yhdyssanat

vilunarka, vilunpuistatus, vilunväre, vilunväristys, vilutauti

Aiheesta muualla

• vilu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 415 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

Substantiivi

vilu

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta vila

Vepsä

Adjektiivi

vilu (gen vilun, mon part viluid)

1. kylmä

Substantiivi

vilu (gen vilun, mon part viluid)

1. pakkanen

Viro

Adjektiivi

vilu (gen vilu, part vilu, adt villu)

1. viileä, vilpoinen
2. kolea

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	vilu	vilud
Genetiivi	vilu	vilude
Partitiivi	vilu	vilusid
Illatiivi	villu vilusse	viludesse

• teemamuodot lihavoitu
• muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen

Vertailuasteet

• komparatiivi vilum
• superlatiivi kõige vilum

Lähteet

Viro

• Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Substantiivi

vilu

1. yksikön sisäpaikallissijoissa adverbiaalisesti tai postpositionaalisesti peittoon, suojaan

   Õllevaat tõsteti puude vilusse murule. – Oluttynnyri nostettiin puiden suojaan nurmikolle.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu
• yksikön illatiivi villu
• yksikön inessiivi vilus
• yksikön elatiivi' vilust

Liittyvät sanat

• varju, varjust, varju

Aiheesta muualla

• vilu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• vilu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)