Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vuokra (10)

  1. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus
  2. asunnon vuokra
    Mitä jos vuokralainen ei maksakaan vuokraansa?
    asua vuokralla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯krɑ/
  • tavutus: vuok‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuokra vuokrat
genetiivi vuokran vuokrien
(vuokrain)
partitiivi vuokraa vuokria
akkusatiivi vuokra;
vuokran
vuokrat
sisäpaikallissijat
inessiivi vuokrassa vuokrissa
elatiivi vuokrasta vuokrista
illatiivi vuokraan vuokriin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuokralla vuokrilla
ablatiivi vuokralta vuokrilta
allatiivi vuokralle vuokrille
muut sijamuodot
essiivi vuokrana vuokrina
translatiivi vuokraksi vuokriksi
abessiivi vuokratta vuokritta
instruktiivi vuokrin
komitatiivi vuokrine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuokra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

huoneenvuokra, kuukausivuokra, neliömetrivuokra, neliövuokra, tontinvuokra, viikkovuokra, vuokra-aika, vuokra-ajuri, vuokra-alue, vuokra-asunto, vuokra-auto, vuokraehto, vuokraemäntä, vuokraennakko, vuokrafirma, vuokrahuone, vuokrahuoneisto, vuokraisäntä, vuokrakaluste, vuokrakasarmi, vuokramaa, vuokramies, vuokranalennus, vuokrankorotus, vuokraoikeus, vuokrapuhelin, vuokrapuku, vuokraraha, vuokrarästi, vuokrasopimus, vuokrasuhde, vuokrasäännöstely, vuokrasääntely, vuokratakuu, vuokratalo, vuokrataso, vuokratila, vuokratontti, vuokratuoli, vuokratyövoima, vuokrayksiö, vuosivuokra

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.