vuokra

Suomi

Substantiivi

vuokra (10)

1. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus
2. asunnon vuokra

   Mitä jos vuokralainen ei maksakaan vuokraansa?

   asua vuokralla

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯krɑ/
• tavutus: vuok‧ra

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus

englanti: rent kroaatti: najamnina f. latvia: īre liivi: īr puola: czynsz m.

ruotsi: hyra saksa: Miete f. turkki: kira viro: üür

2. asunnon vuokra

englanti: rent kroaatti: stanarina f.

saksa: Miete f. turkki: kira

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vuokralainen
• verbit: vuokrata

Yhdyssanat

huoneenvuokra, kuukausivuokra, neliömetrivuokra, neliövuokra, tontinvuokra, viikkovuokra, vuokra-aika, vuokra-ajuri, vuokra-alue, vuokra-asunto, vuokra-auto, vuokraehto, vuokraemäntä, vuokraennakko, vuokrafirma, vuokrahuone, vuokrahuoneisto, vuokraisäntä, vuokrakaluste, vuokrakasarmi, vuokralordi, vuokramaa, vuokramies, vuokranalennus, vuokrankorotus, vuokraoikeus, vuokrapuhelin, vuokrapuku, vuokraraha, vuokrarästi, vuokrasopimus, vuokrasuhde, vuokrasäännöstely, vuokrasääntely, vuokratakuu, vuokratalo, vuokrataso, vuokratila, vuokratontti, vuokratuoli, vuokratyövoima, vuokravakuus, vuokrayksiö, vuosivuokra

Aiheesta muualla

• vuokra Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1204 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa