SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vuokra (10)

  1. lainattavan asian omistajalle sen käytöstä maksettava korvaus
  2. asunnon vuokra
    Mitä jos vuokralainen ei maksakaan vuokraansa?

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯krɑ/
  • tavutus: vuok‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuokra vuokrat
genetiivi vuokran vuokrien
(vuokrain)
partitiivi vuokraa vuokria
akkusatiivi vuokra;
vuokran
vuokrat
sisäpaikallissijat
inessiivi vuokrassa vuokrissa
elatiivi vuokrasta vuokrista
illatiivi vuokraan vuokriin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuokralla vuokrilla
ablatiivi vuokralta vuokrilta
allatiivi vuokralle vuokrille
muut sijamuodot
essiivi vuokrana vuokrina
translatiivi vuokraksi vuokriksi
abessiivi vuokratta vuokritta
instruktiivi vuokrin
komitatiivi vuokrine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

huoneenvuokra, kuukausivuokra, neliömetrivuokra, neliövuokra, tontinvuokra, viikkovuokra, vuokra-aika, vuokra-ajuri, vuokra-alue, vuokra-asunto, vuokra-auto, vuokraehto, vuokraemäntä, vuokraennakko, vuokrahuone, vuokrahuoneisto, vuokraisäntä, vuokrakasarmi, vuokramaa, vuokramies, vuokranalennus, vuokrankorotus, vuokraoikeus, vuokrapuhelin, vuokrapuku, vuokraraha, vuokrasopimus, vuokrasuhde, vuokrasäännöstely, vuokratakuu, vuokratalo, vuokrataso, vuokratila, vuokratontti, vuokratyövoima, vuokrayksiö, vuosivuokra

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vuokra Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.