yllättäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayllättäminen (38)
- teonnimi verbistä yllättää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yllättäminen | yllättämiset |
genetiivi | yllättämisen | yllättämisten yllättämisien |
partitiivi | yllättämistä | yllättämisiä |
akkusatiivi | yllättäminen; yllättämisen |
yllättämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yllättämisessä | yllättämisissä |
elatiivi | yllättämisestä | yllättämisistä |
illatiivi | yllättämiseen | yllättämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yllättämisellä | yllättämisillä |
ablatiivi | yllättämiseltä | yllättämisiltä |
allatiivi | yllättämiselle | yllättämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yllättämisenä (yllättämisnä) |
yllättämisinä |
translatiivi | yllättämiseksi | yllättämisiksi |
abessiivi | yllättämisettä | yllättämisittä |
instruktiivi | – | yllättämisin |
komitatiivi | – | yllättämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yllättämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yllättämis- |