partikkeli
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
partikkeli (6)
- (kielitiede) taipumaton apusana, joka ei saa määritteitä eikä itse toimi määritteenä; aiemmin partikkeleihin luettiin myös adpositiot ja adverbit, interjektiot ja konjunktiot[1]
- (ydinfysiikka) hiukkanen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑrt̪ikˌkeli/, [ˈpɑ̝rtik̟ˌk̟e̞li]
- tavutus: par‧tik‧ke‧li
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | partikkeli | partikkelit |
| genetiivi | partikkelin | partikkelien partikkeleiden partikkeleitten |
| partitiivi | partikkelia | partikkeleita partikkeleja |
| akkusatiivi | partikkeli; partikkelin |
partikkelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | partikkelissa | partikkeleissa |
| elatiivi | partikkelista | partikkeleista |
| illatiivi | partikkeliin | partikkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | partikkelilla | partikkeleilla |
| ablatiivi | partikkelilta | partikkeleilta |
| allatiivi | partikkelille | partikkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | partikkelina | partikkeleina |
| translatiivi | partikkeliksi | partikkeleiksi |
| abessiivi | partikkelitta | partikkeleitta |
| instruktiivi | – | partikkelein |
| komitatiivi | – | partikkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | partikkeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
2. hiukkanen
|
Ks. hiukkanen |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
elementaaripartikkeli, liitepartikkeli
Aiheesta muualla muokkaa
- partikkeli Kielitoimiston sanakirjassa
- partikkeli Tieteen termipankissa