Wikipedia
Katso artikkeli Adverbi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

adverbi (5)

  1. (kielitiede) Sanaluokkanimitys. Vajaasti taipuva tai taipumaton sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, tilaa tai määrää. Suomen kielessä adverbit on aiemmin luokiteltu partikkeleiksi, mutta tästä on nykykieliopeissa luovuttu ("Iso suomen kielioppi", 2004).
    Suomen kielen adverbeillä ei ole sijataivutusta toisin kuin joissakin muissa kielissä.
    Suomen kielen tapaa ja määrää ilmaisevilla adverbeillä esiintyy komparaatiota.
    Suomen kielessä on joukko taipumattomia adjektiiveja, joita ei pidä sekoittaa adverbeihin.
    Adverbejä ovat esim. huomenna, pian, kotona, siellä, nopeasti ja hyvin, myös milloin?.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑdʋerbi/
  • tavutus: ad‧ver‧bi

Taivutus

muokkaa
Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi adverbi adverbit
genetiivi adverbin adverbien, (adverbein)
partitiivi adverbia, adverbiä adverbeja, adverbejä
akkusatiivi adverbi; adverbin adverbit
sisäpaikallissijat
inessiivi adverbissa, adverbissä adverbeissa, adverbeissä
elatiivi adverbista, adverbistä adverbeista, adverbeistä
illatiivi adverbiin adverbeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi adverbilla, adverbillä adverbeilla, adverbeillä
ablatiivi adverbilta, adverbiltä adverbeilta, adverbeiltä
allatiivi adverbille adverbeille
muut sijamuodot
essiivi adverbina, adverbinä adverbeina, adverbeinä
translatiivi adverbiksi adverbeiksi
abessiivi adverbitta, adverbittä adverbeitta, adverbeittä
instruktiivi adverbein
komitatiivi adverbeine-
+ omistusliite

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

adverbilauseke, adverbimuoto, proadverbi

Aiheesta muualla

muokkaa