Wikipedia
Katso artikkeli Adverbi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

adverbi (5)

  1. (kielitiede) Sanaluokkanimitys. Vajaasti taipuva tai taipumaton sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, keinoa, tilaa tai määrää. Suomen kielessä adverbit on aiemmin luokiteltu partikkeleiksi, mutta tästä on nykykieliopeissa luovuttu ("Iso suomen kielioppi", 2004).
    Suomen kielen adverbeillä ei ole sijataivutusta toisin kuin joissakin muissa kielissä.
    Suomen kielen tapaa ja määrää ilmaisevilla adverbeillä esiintyy komparaatiota.
    Suomen kielessä on joukko taipumattomia adjektiiveja, joita ei pidä sekoittaa adverbeihin.
    Adverbejä ovat esim. huomenna, pian, kotona, siellä, nopeasti ja hyvin, myös milloin?.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑdʋerbi/
  • tavutus: ad‧ver‧bi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiiviadverbiadverbit
genetiiviadverbinadverbien, (adverbein)
partitiiviadverbia, adverbiäadverbeja, adverbejä
akkusatiiviadverbi; adverbinadverbit
sisäpaikallissijat
inessiiviadverbissa, adverbissäadverbeissa, adverbeissä
elatiiviadverbista, adverbistäadverbeista, adverbeistä
illatiiviadverbiinadverbeihin
ulkopaikallissijat
adessiiviadverbilla, adverbilläadverbeilla, adverbeillä
ablatiiviadverbilta, adverbiltäadverbeilta, adverbeiltä
allatiiviadverbilleadverbeille
muut sijamuodot
essiiviadverbina, adverbinäadverbeina, adverbeinä
translatiiviadverbiksiadverbeiksi
abessiiviadverbitta, adverbittäadverbeitta, adverbeittä
instruktiiviadverbein
komitatiiviadverbeine-
+ omistusliite

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa