Wikipedia
Katso artikkeli Partikkeli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

partikkeli (6)

  1. (kielitiede) taipumaton apusana, joka ei saa määritteitä eikä itse toimi määritteenä; aiemmin partikkeleihin luettiin myös adpositiot ja adverbit, interjektiot ja konjunktiot[1]
  2. (ydinfysiikka) hiukkanen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrt̪ikˌkeli/, [ˈpɑ̝rtik̟ˌk̟e̞li]
  • tavutus: par‧tik‧ke‧li

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa