Wikipedia
Katso artikkeli Partikkeli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

partikkeli (6)

  1. (kielitiede) taipumaton apusana, joka ei saa määritteitä eikä itse toimi määritteenä; aiemmin partikkeleihin luettiin myös adpositiot ja adverbit, interjektiot ja konjunktiot[1]
  2. (ydinfysiikka) hiukkanen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrt̪ikˌkeli/, [ˈpɑ̝rtik̟ˌk̟e̞li]
  • tavutus: par‧tik‧ke‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi partikkeli partikkelit
genetiivi partikkelin partikkelien
partikkeleiden
partikkeleitten
partitiivi partikkelia partikkeleita
partikkeleja
akkusatiivi partikkeli;
partikkelin
partikkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi partikkelissa partikkeleissa
elatiivi partikkelista partikkeleista
illatiivi partikkeliin partikkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi partikkelilla partikkeleilla
ablatiivi partikkelilta partikkeleilta
allatiivi partikkelille partikkeleille
muut sijamuodot
essiivi partikkelina partikkeleina
translatiivi partikkeliksi partikkeleiksi
abessiivi partikkelitta partikkeleitta
instruktiivi partikkelein
komitatiivi partikkeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo partikkeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elementaaripartikkeli, liitepartikkeli

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa