Katso myös: möka, mökä, mȭka

Substantiivi

muokkaa

moka (10)

  1. (arkikieltä) virhe
    Mulle sattu siinä tentissä niin monta mokaa, etten tiedä, pääsenkö läpi.
  2. (arkikieltä) kaduttava teko
    Oli muuten aika iso moka vetää lärvit juhannuksena, kun anoppikin oli paikalla...

Ääntäminen

muokkaa
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: mo‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moka mokat
genetiivi mokan mokien
(mokain)
partitiivi mokaa mokia
akkusatiivi moka;
mokan
mokat
sisäpaikallissijat
inessiivi mokassa mokissa
elatiivi mokasta mokista
illatiivi mokaan mokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mokalla mokilla
ablatiivi mokalta mokilta
allatiivi mokalle mokille
muut sijamuodot
essiivi mokana mokina
translatiivi mokaksi mokiksi
abessiivi mokatta mokitta
instruktiivi mokin
komitatiivi mokine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • moka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 763 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka (monikko mokas)

  1. mokkapannu

Liittyvät sanat

muokkaa
Sanaliitot
muokkaa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka

  1. ivallinen

Islanti

muokkaa

moka

  1. kaivaa (esiin tai kätköön)
  2. lapioida

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka m. (monikko moka) (ei monikkoa)

  1. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta moca

Substantiivi

muokkaa

moka f. (taipumaton)

  1. mokkapannu

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa

Malagassi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka

  1. hyttynen

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka m. (monikko mokas[luo])

  1. mokkakahvi

Sloveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

moka f.

  1. jauho