Katso myös: Surma

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma (10)

  1. hengen riistäminen toiselta
    Surman tekijää ei tiedetä.
  2. kuolema (erityisesti onnettomuuden aiheuttama ja/tai väkivaltainen)
    Hän sai surmansa.
  3. (oikeustiede) lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty tappo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsurmɑ/
  • tavutus: sur‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surma surmat
genetiivi surman surmien
(surmain)
partitiivi surmaa surmia
akkusatiivi surma;
surman
surmat
sisäpaikallissijat
inessiivi surmassa surmissa
elatiivi surmasta surmista
illatiivi surmaan surmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surmalla surmilla
ablatiivi surmalta surmilta
allatiivi surmalle surmille
muut sijamuodot
essiivi surmana surmina
translatiivi surmaksi surmiksi
abessiivi surmatta surmitta
instruktiivi surmin
komitatiivi surmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo surma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • surma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma

  1. (historia) antimonista valmistettu (musta tai hopeanvärinen) kajaali

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma f.

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma f.

  1. zurna (puhallinsoitin)

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Serbokroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma f. (kyrillinen сурма)

  1. (historia) antimonista valmistettu kajaali

Uzbekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma

  1. antimoni

Vatja muokkaa

Substantiivi muokkaa

surma

  1. kuolema