kielto

Suomi

Kielto

Substantiivi

kielto (1-I)

1. estävä käsky tai ohje

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯lt̪o/
• tavutus: kiel‧to

Etymologia

kieltää + -o

Käännökset

1. kielto

bulgaria: забрана (zabrána) f. englanti: prohibition, ban, interdiction ranska: interdiction f., prohibition f. ruotsi: förbud saksa: Verbot n.

serbokroaatti: zaprana f., забрана f. turkki: yasak ukraina: заборона f. venäjä: запрет m. viro: keeld

Liittyvät sanat

Johdokset

• Kieltola

Yhdyssanat ja sanaliitot

ajokielto, esityskielto, hakkuukielto, hakukielto, hukkaamiskielto, julkaisukielto, kieltolaki, kieltolause, kieltomuoto, kieltosana, kieltotaulu, kieltoverbi, kilpailukielto, kokoontumiskielto, lomakielto, lähestymiskielto, maahantulokielto, maahantuontikielto, maksukielto, myymiskielto, ohituskielto, pelikielto, poistumiskielto, porttikielto, pysäköintikielto, rakennuskielto, syrjimiskielto, toimenpidekielto, totaalikielto, tuontikielto, täyskielto, uintikielto, ulkonaliikkumiskielto, vientikielto, virkakielto, virkakieltojärjestelmä, ydinkoekielto

Idiomit

• kerta kiellon päälle

Aiheesta muualla

• kielto Kielitoimiston sanakirjassa
• kielto Tieteen termipankissa
• kielto Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 399, 618, 629, 2184, 3957 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa