Substantiivi

muokkaa

aivastus (39)

  1. nenän limakalvolla vaikuttavan ärsykkeen refleksimäisesti aiheuttama kouristuksen tapainen äkillinen uloshengitys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯ʋɑst̪us/
  • tavutus: ai‧vas‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aivastus aivastukset
genetiivi aivastuksen aivastusten
aivastuksien
partitiivi aivastusta aivastuksia
akkusatiivi aivastus;
aivastuksen
aivastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aivastuksessa aivastuksissa
elatiivi aivastuksesta aivastuksista
illatiivi aivastukseen aivastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aivastuksella aivastuksilla
ablatiivi aivastukselta aivastuksilta
allatiivi aivastukselle aivastuksille
muut sijamuodot
essiivi aivastuksena aivastuksina
translatiivi aivastukseksi aivastuksiksi
abessiivi aivastuksetta aivastuksitta
instruktiivi aivastuksin
komitatiivi aivastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aivastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aivastus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aivastuskohtaus, aivastuspulveri, aivastustauti

Aiheesta muualla

muokkaa