Substantiivi

muokkaa

anomus (39)

  1. nöyrä pyyntö; virallinen pyyntö
    Alokkaiden loma-anomuksia on toistaiseksi turha jättää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑnomus/
  • tavutus: a‧no‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anomus anomukset
genetiivi anomuksen anomusten
anomuksien
partitiivi anomusta anomuksia
akkusatiivi anomus;
anomuksen
anomukset
sisäpaikallissijat
inessiivi anomuksessa anomuksissa
elatiivi anomuksesta anomuksista
illatiivi anomukseen anomuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi anomuksella anomuksilla
ablatiivi anomukselta anomuksilta
allatiivi anomukselle anomuksille
muut sijamuodot
essiivi anomuksena anomuksina
translatiivi anomukseksi anomuksiksi
abessiivi anomuksetta anomuksitta
instruktiivi anomuksin
komitatiivi anomuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anomukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
anomus-

Etymologia

muokkaa

verbi anoa + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

anomuskirjelmä, armahdusanomus, armonanomus, erivapausanomus, eroanomus, joukkoanomus, korvausanomus, laina-anomus, lupa-anomus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • anomus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 21, 103, 2287 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa