Substantiivi

muokkaa

avotuli (24)

  1. ulkoilmassa sytytetty tuli, nuotio, kokko, rovio
    Avotulen sytyttäminen ei ole sallittua toisen omistamalla maalla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑʋoˌt̪uli/
  • tavutus: a‧vo‧tu‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avotuli avotulet
genetiivi avotulen avotulien
avotulten
partitiivi avotulta avotulia
akkusatiivi avotuli;
avotulen
avotulet
sisäpaikallissijat
inessiivi avotulessa avotulissa
elatiivi avotulesta avotulista
illatiivi avotuleen avotuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi avotulella avotulilla
ablatiivi avotulelta avotulilta
allatiivi avotulelle avotulille
muut sijamuodot
essiivi avotulena
(avotulna)
avotulina
translatiivi avotuleksi avotuliksi
abessiivi avotuletta avotulitta
instruktiivi avotulin
komitatiivi avotuline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avotule-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
avotul-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista avo ja tuli

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • avotuli Kielitoimiston sanakirjassa