Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kokko, kökkö ja Kökkö
Wikipedia
Katso artikkeli Kokko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kokko (1-A)

  1. suuri kasa puuta, joka on kerätty polttamista varten; iso nuotio
    Juhannuksena Virtasilla paloi rannassa komea kokko.
  2. (vanhentunut) ryhmä, porukka lähde?

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkokko/
  • tavutus: kok‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokko kokot
genetiivi kokon kokkojen
partitiivi kokkoa kokkoja
akkusatiivi kokko;
kokon
kokot
sisäpaikallissijat
inessiivi kokossa kokoissa
elatiivi kokosta kokoista
illatiivi kokkoon kokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokolla kokoilla
ablatiivi kokolta kokoilta
allatiivi kokolle kokoille
muut sijamuodot
essiivi kokkona kokkoina
translatiivi kokoksi kokoiksi
abessiivi kokotta kokoitta
instruktiivi kokoin
komitatiivi kokkoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

juhannuskokko, kokkojuhla, kokkotuli, kokkovalkea, pääsiäiskokko

SubstantiiviMuokkaa

  1. (runokieli, vanhahtava) kotka
    Iski tulta Ilmarinen välähdytti Väinämöinen kolmella Kokon sulalla.
  2. (murteellinen) joissain murteissa merikotka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kokko Kielitoimiston sanakirjassa