kökkö

Katso myös: kokko, Kokko, Kökkö

Suomi

Adjektiivi

kökkö (1-A) (komparatiivi kökömpi, superlatiivi kököin) (taivutus[luo])

(arkikieltä) kehno, huono
Olipa kökkö esitys.

Ääntäminen

IPA: /ˈkøkːø/
tavutus: kök‧kö

Substantiivi

kökkö (1-A)^[1]

kasa, epämääräinen muodostuma
Muurahaiset ovat luoneet multaan kökköjä.

Kengät toivat sisälle multaa ja lattia on täynnä kökköjä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kökkö	kököt
genetiivi	kökön	kökköjen
partitiivi	kökköä	kökköjä
akkusatiivi	kökkö; kökön	kököt
sisäpaikallissijat
inessiivi	kökössä	kököissä
elatiivi	kököstä	kököistä
illatiivi	kökköön	kökköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kököllä	kököillä
ablatiivi	kököltä	kököiltä
allatiivi	kökölle	kököille
muut sijamuodot
essiivi	kökkönä	kökköinä
translatiivi	kököksi	kököiksi
abessiivi	kököttä	kököittä
instruktiivi	–	kököin
komitatiivi	–	kökköine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kökö-
vahva vartalo	kökkö-
konsonantti- vartalo	-

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kökkö&oldid=4184995”