kökkö
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kökkö (1-A) (komparatiivi kökömpi, superlatiivi kököin) (taivutus[luo])
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkøkːø/
- tavutus: kök‧kö
Substantiivi muokkaa
- kasa, epämääräinen muodostuma
- Muurahaiset ovat luoneet multaan kökköjä.
- Kengät toivat sisälle multaa ja lattia on täynnä kökköjä.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kökkö | kököt |
| genetiivi | kökön | kökköjen |
| partitiivi | kökköä | kökköjä |
| akkusatiivi | kökkö; kökön |
kököt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kökössä | kököissä |
| elatiivi | kököstä | kököistä |
| illatiivi | kökköön | kökköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kököllä | kököillä |
| ablatiivi | kököltä | kököiltä |
| allatiivi | kökölle | kököille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kökkönä | kökköinä |
| translatiivi | kököksi | kököiksi |
| abessiivi | kököttä | kököittä |
| instruktiivi | – | kököin |
| komitatiivi | – | kökköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kökö- | |
| vahva vartalo | kökkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A