borduna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaborduna (12)
- (musiikki) pitkä ääni, joka soi taustalla riippumatta ympäröivistä soinnuista; bassossa olevaa bordunaa kutsutaan urkupisteeksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈborduːnɑ/
- tavutus: bor‧du‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | borduna | bordunat |
| genetiivi | bordunan | bordunoiden bordunoitten (bordunain) |
| partitiivi | bordunaa | bordunoita |
| akkusatiivi | borduna; bordunan |
bordunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | bordunassa | bordunoissa |
| elatiivi | bordunasta | bordunoista |
| illatiivi | bordunaan | bordunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | bordunalla | bordunoilla |
| ablatiivi | bordunalta | bordunoilta |
| allatiivi | bordunalle | bordunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | bordunana | bordunoina |
| translatiivi | bordunaksi | bordunoiksi |
| abessiivi | bordunatta | bordunoitta |
| instruktiivi | – | bordunoin |
| komitatiivi | – | bordunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | borduna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
muokkaa- kirjoitusasu borduna tai borduuna ei ole vakiintunut[1]
Etymologia
muokkaalähtöisin latinan sanasta bordunus
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaRinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Ihander, Anna-Maija: Borduunahattu ja läppäventtiili: Ylämaan säkkipillin ja uilleann pipesin keskeinen sanasto, s. 61. Turun yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.5.2021).