charge

Katso myös: chargé

Englanti

Substantiivi

charge (monikko charges)

1. maksu; veloitus

   A charge of 5 dollars.

2. vastuu, johto

   to be in charge of sth – olla vastuussa jstak, jkn johdossa

   the people in her charge

   to take charge

3. lataus; varaus, sähkövaraus

   charge lasting over 4 days

4. rynnäkkö
5. (oikeustiede) syyte

   He appeared in court on a charge of armed robbery.

   to bring charges against someone

   to press charges

6. (heraldiikka) airutkuvio

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	charges
part. prees.	charging
imp. & part. perf.	charged

charge

1. määrätä, asettaa tehtävä, asettaa vastuulliseksi
2. veloittaa

   How much do you charge for this? – Kuinka paljon veloitatte tästä?

3. (oikeustiede) to charge sb with syyttää jkta jstak
4. ladata (ase, sähköä tms.)
5. (heraldiikka) täyttää t. kuvioida heraldinen airutkuvio tai yksityiskohta jollakin
6. rynnäköidä

Huomautukset

• (syyttää) Verbiä charge käytetään, kun syyttäjä nostaa syytteen. Verbiä indict käytetään, kun valamiehistö nostaa syytteen.

Liittyvät sanat

• charged
• charging
• charger
• discharge, surcharge

Synonyymit

• sally

Ranska

Substantiivi

charge f. (monikko charges[luo])

1. lasti
2. asema, vastuu jostain
3. syyte
4. lataus
5. (fysiikka) varaus

   charge électrique – sähkövaraus

6. rynnäkkö

Aiheesta muualla

• charge Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

charge

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä charger
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä charger
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä charger
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä charger
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä charger