rynnäkkö

Suomi

rynnäkkö (4-A)

taistelijajoukon yhtäaikainen nopea tunkeutuminen lähitaistelua käyden vihollisryhmitykseen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rynnäkkö	rynnäköt
genetiivi	rynnäkön	rynnäköiden rynnäköitten rynnäkköjen
partitiivi	rynnäkköä	rynnäkköjä rynnäköitä
akkusatiivi	rynnäkkö; rynnäkön	rynnäköt
sisäpaikallissijat
inessiivi	rynnäkössä	rynnäköissä
elatiivi	rynnäköstä	rynnäköistä
illatiivi	rynnäkköön	rynnäkköihin rynnäköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rynnäköllä	rynnäköillä
ablatiivi	rynnäköltä	rynnäköiltä
allatiivi	rynnäkölle	rynnäköille
muut sijamuodot
essiivi	rynnäkkönä	rynnäkköinä rynnäköinä
translatiivi	rynnäköksi	rynnäköiksi
abessiivi	rynnäköttä	rynnäköittä
instruktiivi	–	rynnäköin
komitatiivi	–	rynnäkköine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rynnäkö-
vahva vartalo	rynnäkkö-
konsonantti- vartalo	-

1. rynnäkkö