rynnäkkö
Suomi
muokkaa.jpg)
Substantiivi
muokkaa- taistelijajoukon yhtäaikainen nopea tunkeutuminen lähitaistelua käyden vihollisryhmitykseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrynːækːø/
- tavutus: ryn‧näk‧kö
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rynnäkkö | rynnäköt |
| genetiivi | rynnäkön | rynnäköiden rynnäköitten rynnäkköjen |
| partitiivi | rynnäkköä | rynnäkköjä rynnäköitä |
| akkusatiivi | rynnäkkö; rynnäkön |
rynnäköt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rynnäkössä | rynnäköissä |
| elatiivi | rynnäköstä | rynnäköistä |
| illatiivi | rynnäkköön | rynnäkköihin rynnäköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rynnäköllä | rynnäköillä |
| ablatiivi | rynnäköltä | rynnäköiltä |
| allatiivi | rynnäkölle | rynnäköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rynnäkkönä | rynnäkköinä rynnäköinä |
| translatiivi | rynnäköksi | rynnäköiksi |
| abessiivi | rynnäköttä | rynnäköittä |
| instruktiivi | – | rynnäköin |
| komitatiivi | – | rynnäkköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rynnäkö- | |
| vahva vartalo | rynnäkkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |